The House Poem (Finnish) 🇫🇮
By: Pinja Moilanen 🕊 Jyväskylä, Finland 🇫🇮
olen
liian suuri
ja asun liian
pienessä talossa
pääni ei osu kattoon
koska se menee sen läpi
jalat eivät mahdu eteiseen vaikka
en enää käytä kenkiäkään, tai sukkia
käsivarret menevät ulos ikkunoista, eikä
ikkunoita voi enää laittaa kiinni, tai käyttää verhoja
ja siksi talvella sataa sisään lunta, joka kasautuu matolle.
en tiedä miten päädyin asumaan niin
pieneen taloon, jossa ei ole tilaa edes
hengittää kunnolla. olisin voinut vaikka
asua linnassa ja elää kuin
kuningatar tai kreivi jolla on
suuri puutarha ja flamingoja
mutta valitsin talon joka ei
ole tarpeeksi, ei sille joka minusta kasvoi.
miksi? enkö ajatellut, että minä ansaitsisin
asua talossa jossa mahtuu venyttelemään
tai jossa on tilaa hengittää keuhkot täyteen?
About the Author
Pinja is a Finnish writer and musician. From a young age she has enjoyed establishing cultural connections and penpalling to communicate across oceans. Today, she enjoys playing classical guitar and working towards her education.
Meaning of the Work
This poem is about the very specific grief of no longer feeling welcome in the place you used to know and love. I decided to shape it like a house, because I thought that was a great metaphor for that.
The first line goes (roughly translated) “I am too big, and I live in a too small of a house.”
The idea of living in a house too small seemed to describe the feeling perfectly; no longer fitting into the role you used to occupy.
